Soijarouhetta ja kaalipirtelösadetta

Soija korvaa jauhelihaa

Kasvissyönti on puhuttanut sosiaalista mediaa viime päivinä. Siitä lisää tuonnempana. Sitä ennen turinoin siitä, miten itse käytän soijarouhetta jauhelihaa korvaamaan. Avainsana on maustaminen, sillä itse rouhe on melko olemattoman makuista. Mutta tärkein ominaisuus on sen sisältämä proteiini.

Soijarouheesta saa muuten aika lailla aidon tuntuisen jauhelihakastikkeen, kunhan vain muistaa maustaa hyvin maustepippurilla ja pienellä määrällä soijakastiketta. Melkein menee helppoon, jos ensimmäistä kertaa kastiketta maistaa.

Mutta eniten käytän soijarouhetta erilaisissa laatikoissa, kuten makaroni- tai kaalilaatikossa. Nyt onkin juuri hyvä vuoden aika ostaa kaalia, hyvää ja halpaa. Käytä mieluummin tummaa soijarouhetta tähän kuin vaaleaa. Makujuttu, mutta olen kokeillut molempia ja  päätynyt tähän.

Kaali on parhaimmillaan juuri nyt. Kuvassa näkyy lähes kaikki ainekset. Vain soijakastike ja liemikuutio puuttuvat.

Kaikki kattilaan kerralla

Ota vähintään kolmen litran kattila, vettä yli puolen välin ja sekaan kasvisliemikuutio. Lorauta soijakastikeputelista pari ruokalusikallista sekaan. Älä laita tässä vaiheessa suolaa lainkaan.

Pilko veden kiehumista odotellessasi kaali suikaleiksi, porkkanat pieniksi kuutioiksi ja jos paprika maistuu, niin sille sama kohtalo. Itse tykkään, että kaalilaatikossa on muutakin vihannesta. Ihan vain maun vuoksi. Vähintään yksi iso pilkottu sipuli maustamaan keitosta. Myös purjo käy kaikkien kaverina hyvin.

Loraus oliiviöljyä kaikkien joukkoon. Kun vesi kiehuu, lisää pari kolme desiä pitkäjyväistä riisiä. Keittoaika riisin kypsymisajasta riippuen. Kun kypsymisaikaa on jäljellä kymmenisen minuuttia, lisää pari kolme desiä tummaa soijarouhetta. Tässä vaiheessa maista suolaisuus. Jos kaipaa lisää, kaada vähän soijakastiketta tai teelusikallinen merisuolaa.

Sitten vain kaadetaan koko komeus uunivuokaan, päälle ripotellaan oliiviöljyä ja uuni 200 asteeseen. Odotellaan 45-minuuttia tai tunti. Riippuen siitä, millaisen pinnan laatikkoosi haluat.

Bon appetit.

Puolustusministeri kompastui kukkakaalipirtelöön

Somea kohautti ja kiehautti tieto armeijan parista kasvisruokapäivästä. Eniten meteliä sai aikaan puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) letkauttamalla, etteivät armeijat kukkakaalipirtelön avulla taistele. Itse asiassa edellisissä sodissa ei juuri lihaa sotilaiden pakeissa nähty. Suurin osa ravinnosta oli viljatuotteista peräisin. Hernekeittoa lukuunottamatta. Tuntemattoman sotilaan mukaan silloinkin herne kaveriaan etsi ja turha oli työnsä.

Niinistö on tohtorismies. Kyllä hän tietää faktat kasvisruoasta ja armeijan muonituksesta. Nyt ja sotien aikana. Kaiken takana on sinisten äärimmäisen huono kannatus. Niinistön letkautus olikin suunnattu mahdollisille kannattajille, niille vanhoillisille elämäm kolulaisille, joiden elämää eivät faktat häiritse. Lisäksi tuli roppakaupalla julkisuutta, jota persaukiset siniset eivät olisi omilla rahoillaan pystyneet hankkimaan.

Vaaleissa sitten nähdään, veikö kukkakaalipirtelö edes yhtäkään sinista jatkoon.


Kukkakaalipirtelöstä kuittailtiin Niinistölle
Niinistö halusi selvityksen

Rannalla ei ruikuteta

Kaikki puhuvat helteestä. Sitä joko rakastetaan tai vihataan, riippuen enimmäkseen siitä, onko tomumaja vilvoittavien vetten äärellä tai ilmastoimattomassa toimistossa tai kotona. Jos kuulut  onnekkaisiin ja vietät hellepäiväsi veden ja grillin äärellä, niin tällä kertaa tee jotain muuta kuin niitä tavanomaisia grillimuonia. Erityisesti silloin, jos itse vielä kalastat tai haet saaliisi omasta tai naapurin katiskasta.

Rantakalaa toisella tapaa

Valmistuksessa tarvitaan pata tai isohko kattila, joka kestää grillin lämpöä hyvin ja vaurioitumatta. Kalaksi kelpaa lähes mikä vain, silakka ja muikku ovat kuitenkin sen verran väkeviä ominaismaultaan, etten niitä tähän suosittele. Ahven- ja haukifileet sopivat mainiosti. Itse kun en kalasta kuin Lieksan Cittarin kala- tai pakastealtaalla, niin käytin tähän pakasteseitä.

Ohje on suurin piirtein neljälle hengelle. Kuusi nirsoilijaakin saa annoksesta riittävästi. Kattilaan litra vettä, kuumenna kiehuvaksi. Sekaan neljä desiä riisiä ja kalaliemikuutio. Myös kasvisliemikuutio käy. Jos käytät basmatiriisiä, keittoaika on 10-12 minuuttia. Muilla riisilajeilla yleensä yli puoli tuntia. Pitkä täysjyväriisi on terveellisintä. Itse sorruin basmatiriisiin, kun eläkeläisellä on aina niin kiire.

Kun puolet riisin kypsymisajasta on kulunut, heitä sekaan kaksi pilkottua sipulia, Lisäksi hienonnettua paprikaa pari kappaletta. Herneitä voi lisätä makunsa mukaan. Itse käytin pari desiä pakasteherneitä.

Rantakala valmiina nautittavaksi. Koristeena ja lisämakua antamaan purjoa sekä reilusti tilliä.

Tässä vaiheessa on syytä lisätä tärkein ainesosa eli kala. Sen kypsymiseen riittää viisi minuuttia. Älä kypsennä liikaa, etteivät kalapalat aivan hajoa riisiin ja muun lisukkeen sekaan mössöksi. Vaikka haittaako tuokaan, paitsi hifistelijöitä. Mausteeksi pari ruokalusikallista currya.

Jos kypsymisen aikana risotto näyttää liian kuivalta, lisää varovaisesti vettä. Aivan viimeiseksi voi lisätä desin kermaa tai turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia. Tarkista suolaisuus. Jokainen voi itse suolata annoksensa, joten parempi hieman liian vähän suolaa kuin liian paljon.

Sitten vain bon appetit: Kalaruokaa, aurinkoa, hellettä ja suven suloisuutta. Eihän sitä ihminen muuta tarvitse.

Käristymmekö?

Koko pohjoinen pallonpuolisko kärvistelee tällä hetkellä epätavallisen helleaallon kourissa. Ilmastonmuutoksen myötä tällaiset säät ja kuumat ajanjaksot yleistyvät ja vaikeuttavat elämää monellakin tapaa. Lisäksi se vaikuttaa ruokahuoltoon, joten pitkällä ajanjaksolla ravintomme uhkaa kallistua, jopa huomattavasti. Vesi on toinen ongelma. Ei ehkä Suomessa, mutta globaalisesti. Sen puute voi ja todennäköisesti aiheuttaakin sotia, pahimmassa tapauksessa laajojakin.

Olemme jo astuneet sen rajan ylitse, jonka jälkeen tuhoista ei voida välttyä. Nyt on vain kyse siitä, millaisia tuhoja olemme valmiita sietämään ja millaista hintaa olemme katastrofin minimoimiseksi  valmiita maksamaan.

Kiinassa on näkyvillä hyviäkin merkkejä, mutta USA:ssa ei. Valitettavasti maan presidentti hylännyt vessapaperinsa ja käyttänyt siihen tarkoitukseen Pariisin ilmastosopimusta. Onneksi osa USA:n osavaltioista on sentään sanonut noudattavansa tästä huolimatta sopimuksen ehtoja. Näin mm. Kaliforniassa, maan väkirikkaimmassa osavaltiossa.

Ilman yhteisiä globaaleja sopimuksia emme voi taistella ilmastonmuutosta vastaan. Jokainen voi osaltaan tehdä vähän. Yksityinen ihminen voi vaikka vähentää lihan kulutusta. Lihan tuotanto nykyisessä määrin on kaikkea muuta kuin ekologista. Jokainen tekee kaupassa pienen teon ilmastonmuutosta vastaan tai sen puolesta.

No more reservation

Kesällä kevyesti

Kesällä syödään kevyesti, paitsi kun ollaan grillin ääressä ja siellähän sitä kesäisin yleensä ollaan. Vaikka pilkkihaalarit päällä.
Tänään otan löysin lantein sapuskajutut ja kuittaan reseptin vain lyhyesti. Kirjoitan enemmän muusta ja ikävämmästä aiheesta.

Vihreää, punaista, uutta perunaa, silliä ja munaa. Siinä kesäklassikko.

Eräs keittiömestari kehaisi tämän kuvan Twitterissä nähdessään, että "täydellinen mulkku". Onneksi ei ehkä tarkoittanut minua, vaan munan kypsyysastetta. Paljon muutahan tuo annos ei vaadikaan kuin perunoiden keittämisen ja munan kypsyttämisen. No pikkuisen muuta pilkkomista toki.

Itse höyrytän aina perunat, vie noin 20 minuuttia. Kun 10 minuuttia on kulunut, lykkään munan pottujen kaveriksi. Älkää nyt tästäkin irvailko. Tuo 10 minuuttia höyrykylvyssä on juuri sopiva aika munalle.

Sillit valitkaa makunne mukaan. Seuraksi voi silputa purjoa, tilliä, persijaa ja tavallistakin sipulia toki. Itse päädyin nyt purjoon. Tomaateista tein ihan vain huvin vuoksi kukkaveistokset. Lapsetti. Jos jotain kastiketta kaipaa, niin kreikkalaisesta jogurtista tai kermaviilistä maustamalla sellaisen saa nopeasti. Ruokajuomaksi käy jääkylmä vichy tai jopa olut.

 

Meni ruokahalut

Perjantai alkoi melko hätkähdyttävästi. Monta vuotta meitä tv:ssä viihdyttänyt superkokki Anthony Bourdain oli poistunut tästä maailmasta ja vieläpä oman käden kautta. Hän oli vasta 61-vuotias.

Sosiaalisessa mediassa alkoi heti surunvalittelujen lisäksi itsemurhan pohtiminen. Syitähän emme tähän tiedä. Missään en ole nähnyt mainintaa, että Bourdain olisi sairastunut syöpään. Jos olisikin, niin tuskin olisi ollut työmatkalla ja kuvausreissussa Ranskassa. En tiedä, mutta uskon, että kyse oli tilapäisestä mielenhäiriöstä.

Onko ihmisellä oikeus tehdä itsemurha? On toki. Varsinkin jos vanhus on syöpänsä kanssa terminaalivaiheessa eikä enää jaksa kipujaan, niin kukapa sen häneltä haluaisi kieltää.

Itsemurha on valitettavasti erittäin itsekäs teko. Sillä aiheutetaan suuria kärsimyksiä omaisille ja läheisille. Heidän loppuelämänsä on teon jälkeen täysin toisenlainen kuin se olisi ollut ilman itsemurhaa. Elämässä voi aina tehdä uusia valintoja. Kuolemassa ei enää voi valita, ei edes hautapaikkaansa. Sen päättävät muut.

Minulla on kanttia kritisoida itsemurhaa. Oma isäni tappoi itsensä äitini ja minun silmieni edessä. Teko ei ollut harkittu, vaan hetken mielijohteesta ja humalatilan vaikutuksesta tehty. Olin 11-vuotias. Se teko muutti kertaheitolla koko loppuperheen elämän lopullisesti aivan toisenlaiseksi. Traumasta ei pääse eroon koskaan, mutta sen kanssa oppii elämään. Jotenkuten.

En voi olla ajattelematta, millainen elämäni olisi ollut, jos tuota itsemurhaa ei olisi tapahtunut. Ainakin se olisi ollut taloudellisesti parempi ja luultavasti onnellisempi. En saanut kasvaa isän kanssa.

Kylmää kyytiä kalalle

Valkosipuli-jogurttia

Testailin tässä päivänä toisena erilaista kastiketta kalaruoan kanssa makusteltavaksi. Päädyin jogurttipohjaiseen, kylmään vaihtoehtoon. Tarjolla oli savustettua lohta, joten perinteinen valkokastike jne ei oikein hurmannut.

Pohjaksi valitsin kreikkalaistyyppistä, paksua jogurttia. Myös turkkilainen sopii yhtä hyvin, mutta Erdoganin vuoksi en suosittelisi sitä nyt. 😉 Tavallinen, suomalaistyyppinen jogurtti on liian juoksevaa ja löysää tämän tyyppiselle kastikkeelle.

Yleensähän käytetään enimmäkseen kermaviiliä, mutta se on paljon rasvaisempaa kuin jogurtti. Mikään ei estä lorauttamasta ruokalusikallista oliiviöljyä jogurttikastikkeen sekaan, jos tuntuu ettei rasva riitä.

Oman kastikkeeni ydin on valkosipuli. Puristin sitä jogurtin (noin kolme desiä) joukkoon 4-5 isoa kynttä. Lisäksi yksi pieni hienoksi hakattu sipuli ja runsaasti pilkottua tilliä. Muina mausteina valko- ja mustapippuria kohtuullisesti suoraan myllystä. Suolaa maun mukaan. Tarkista.

Sekoita ainekset hyvin, peitä kulho kelmulla ja laita tunniksi jääkaappiin tekeytymään. Voi sen toki nauttia hetikin, mutta maut tasoittuvat paremmin ajan kanssa.

Jos valkosipuli ei ole sinun juttusi, niin käytä sitten tavallista tai punasipulia hyvin hienoksi hakattuna. Minusta kuitenkin juuri tämän kastikkeen juju on vahvassa valkosipulin mausssa.

Savulohta, höyrytettyjä perunoita, vahvaa jogurttikastiketta ja tilliä.

Sitten vain lautaselle sopiva satsi savustettua kalaa, höyrytettyjä perunoita ja ei kun bon appetit!

Kastike sopii kaikenlaiselle kalalle ja minusta sitä voi käyttää aivan mainiosti myös kesäisissä grillibakkanaaleissa makkaran ja lihan seurana. Jos syöt runsaasti valkosipuli-jogurttikastiketta, kannattaa vältellä ihmisiä pari päivää. Mutta sehän vain edistää rauhaa ja rakkautta.

Holkeri oli oikeassa - emme vain uskoneet

Kaikki - tai ainakin keskiäkäiset ihmiset - muistavat edesmenneen valtiomiehen Harri Holkerin tokaisun, jossa hän kehotti ihmisiä syömään silakkaa. Tuolloin heitto tulkittiin ylimieliseksi ja ihmisiä vähätteleväksi. Itse asiassa Holkeri oli liiankin oikeassa - emme käytä silakkaa, vaikka sitä olisi yllin kyllin ravinnoksi. Melkein kaikki käytetään rehuksi. Tämä on selkeästi luonnonvarojen haaskuuta.

Helsingin Sanomat julkaisi tänään jutun aiheesta: Silakka kelpaa vain rehuksi  Tuosta kannattaa lukea tausta- ja viimeisimmät tiedot.

Silakka ei enää ole ympäristömyrkkyjen kyllästyttämä. Sitä voi syödä huoletta. En halua vaikuttaa valistajalta, mutta silakan syöminen lihan sijasta on kyllä ympäristöteko. Hyvä sellainen.

Purkilla itämaille

Kaukoidän kalamakua

Tein tässä päivänä eräänä kulinaarisen pikamatkan kaukoitään. Kalaa kun on aina jossain muodossa pakastimessa ja erinäisiä vihanneksiakin - ja varsinkin niitä, niin ei kun matkalle vain. Basmatiriisit kiehumaan ja sillä aikaa erittäin vaativaan kokkailuun, jossa Gordon Ramsaykin hikoilisi tuskasta. Tai ehkä ei.

Lähes vaativin vaihe on kookosmaitopurkin avaaminen. Jos tässä onnistut, olet jo puolivälissä. Valkoinen herkku kattilaan, perään mausteet ja vihannekset. Mausteet ovat aina makuasia, mutta itse laitoin sekaan murskattuja korianterin siemeniä, hieman valko- ja mustapippuria, puoli teelusikallista jeeraa ja ripauksen muskottia. Raastettu inkivääri on tässä myös aivan paikallaan.

Kalaa kookosmaidossa vihannesten kera.

Vihanneksia voi laittaa tähänkin ruokaan aika vapaasti. Itse leikkelin purjoa, sipulia ja suippopaprikaa mukaan. Lisäksi vähän porkkanaa ja maissia pakkasesta.

Kun kookosmaito kiehuu, hauduta vihanneksia nelisen minuuttia. Lisää kalanpalat. Minulla kala oli seitiä, mutta tähän käy melkein mikä hyvänsä valkolihainen kala. Katkaravutkin menisivät oikein mukavasti, mutta niitä ei nyt tähän hätään ollut.

Kala ei vaadi 3-5 minuuttia enempää kypsyäkseen. Luultavasti basmatiriisit ovat kypsiä samaan aikaan kuin kalatkin, joten ei kun syömään. Satsi on halpa, terveellinen ja hyvin nopeatekoinen. Selviät siitä 10 minuutissa. Tästä on myös hyvin helppo tehdä erilaisia muunnelmia, pohjaksi vain tuo kookosmaito.

Kaasua, komisario Putin

Maailma saa taas pidätellä hengitystään, kun sotarikolliset kaasuttavat omia kansalaisiaan ja länsi lähettää ohjusryppäitä Syyriaan. USA:n presidentti Trump olisi tiettävästi halunnut iskeä myös Venäjän joukkoja vastaan, mutta neuvonantajat olivat yksimielisesti toista mieltä. Hyvä niin. Nyt voisimme ehkä lukea jo aivan toisenlaisia uutisia Syyriasta ja mahdollisesti lähempääkin.

Tuskin syyllistyn ylettömään mielikuvituksen käyttöön, jos epäilen Syyrian kaasuaseiden alkuperän tulevan Venäjältä. Siksi Venäjä ja Putin ovat osasyyllisiä sotarikoksiin, joissa kaasuiskuissa on kuollut lapsia ja sairaalan potilaita. Venäjä kiistää kaiken jyrkästi. Kuinkas muuten.

Venäjä on kiistänyt aina kaiken ja jyrkästi. Se kiisti, ettei Krimillä ole venäläisiä sotilaita. Se kiisti, ettei se ole osallistunut mitenkään siviililennon MH17:n alas ampumiseen ohjuksella. Eikä Venäjä ole Ukrainassakaan tehnyt oikeastaan yhtikäs mitään.

On vaikea käsittää, että Syyria ja Venäjä käyttävät kiellettyjä kaasuaseita Syyriassa. Mitä he sillä voittavat? Maailman vihan ja halveksunnan. Sotilaallista voimaa lienee Venäjän myötä tullut muutenkin alueelle ihan riittävästi. Kaasun käyttäminen on terroria, jonka ainoana tarkoituksena on levittää kauhua ja pelkoa vastapuolelle tuskallisen kuoleman merkeissä.

Kalakeittoa ja ahdistusta

Tillistä kimmoke

Kaupan hyllyn muhkea tillipakkaus tarttui käteen kuin Jehovan todistaja marketin käytävällä. Tillipakkauksesta en päässyt eroon. Lähti kotiin. Tämä aasinsilta johtikin sitten soppaan, kalakeittoon.

Tein mahdollisimman nopean ja yksinkertaisen kalakeiton. Se valmistuu 12-15 minuutissa. Pikaruokaa siis. Minulla on aina pakastimessa irtonaisia seifileitä, joista voi rakennella kaikenlaisia muonia tarpeen ja kulloisenkin halun mukaan.

Tillin kera siitä saa kolminkerroin parempaa.

Kaksi perunaa, kaksi porkkanaa, iso sipuli, 15 cm purjon vihreää osaa, 15 kpl kokonaisia valkopippureita, yksi kalaliemikuutio, suolaa, neljä desiä maitoa. Näistä se helppo kalasoppa syntyy.

Pätki porkkanat pieniksi kuutioiksi, heitä kiehuvaan veteen kalaliemikuution kaveriksi. Anna kiehua pari minuuttia. Perunoille sama temppu. Keitä 7 minuuttia. Leikkaa seifileet haluamasi kokoiseksi ja anna keiton kiehua vielä pari minuuttia. Maitoa perään, mutta älä laita liikaa. Lopuksi silppua tärkein ainesosa eli tilli keiton päälle. Laita paljon. Niin minäkin tein. Oli maittavaa. Nopeaa. Halpaa. Terveellistä.

Some ja sen ähky

Some on pirullinen paikka ja ainakin minulle se aiheuttaa useimmiten kaksitahoisia mietteitä ja varsinkin tuntemuksia. En puhu nyt Facebookista, jossa juttelen vain leppoisia kuulumisia sukulaisten ja tosielämästä tuttujen ystävien kanssa. En ryhdy väittelemään politiikasta tai maailmankatsomuksellisista eroista. Haluan säilyttää edes muutaman ystävän.

Puhun nyt Twitteristä, jossa vaihdetaan mielipiteitä joskus hävyttömänkin suoraan ja henkilöön käyvästi, varsinaista vihapuhettakaan unohtamatta. Jos jossain mediassa ihmisten raadollisuus ja viha eskaloituu holtittomasti, niin se on juuri Twitterissä.

Paljon on omastakin käyttäytymisestä kiinni. On helppo provosoida ja on helppo tulla provosoiduksi. Vaikea pitää päänsä kylmänä tai vastata mahdollisimman asiallisesti ja niukasti puhtaaseen kettuiluunkin. Voi toki olla vastaamatta, voi hiljentää kiusankappaleen ja pässeimmät voi blokata.

Twitterissä on paljon hyvää. Siellä voi törmätä ihmishelmiin niin ajatusten kirkkauden kuin mietteiden monipuolisuudenkin suhteen. Joka päivä voi oppia pikkuisen uutta, jos on riittävän vastaanottavainen.

Hetken mielijohteesta ei kannata kirjoittaa mitään. Twitter on musta aukko. Kun ajatuksesi on sinne lähtenyt, ei sitä enää pois saa. Siksi kannattaa sulkea some, jos olet muutoin ns. juhlatuulella. Opin sen taas kerran pari päivää sitten.

Kesäkeitto uuniin - vähemmän demokratiaa

Kaksinverroin parempaa

Tein tässä päivänä muutamana kesäkeiton. Kas kun joskus sitä ihan oikeasti tekee mieli. Suurin osa kasviksista oli pakasteita, kaikkea kun tähän vuodenaikaan saa tuoreena. Keitto oli ihan hyvää, mutta kuinkas sitten kävikään?

Tuli stoppi. Ei maistunut enempää, ei sitten yhtään. Älkää kysykö miksi, en minä vain tiedä. Tuli ongelma. Mitä  tehdä lopulle sopalle? Pakasteeseen? Ei saamari. Ei se maistu parin viikon jälkeen yhtään paremmalta. Bioroskikseen? Ei. Kamalaa haaskausta.

Hetken mielijohteesta tartuin sauvasekoittimeen ja hetkessä kesäkeitto oli vihreää ja laihaa muhennosta. Vihreys johtui pinaatista ja herneistä, ensin mainittua oli keitossa aika paljon. Lämmitin sotkua, lisäsin mausteita (mustapippuria, muskottia, basilikaa, salviaa) ja sekoitin mukaan perunamuhennosjauhetta sen verran, että se oli lähes yhtä paksua kuin normaali perunamuhennos.

Lihapullasadetta

Minulla on lähes aina pappilan hätävarana pakastimessa lihapullia. Niitä itse ostettuja, tehän tiedätte. Niistä saa aina jotain helpolla ja nopeasti, silloin kuin ei oikein jaksa eikä huvita laittaa ruokaa kiljuvasta nälästä huolimatta.

Lihapullalaatikko kesäkeitosta. Onko hullumpaa kuultu?

Siispä kymmenkunta pikkulihapullaa muhennoksen joukkoon ja koko hoito uunivuokaan. Päälle hieman öljyä mukaan. Lämmöiksi 220 astetta ja 20-30 minuuttia riittää. Kunhan on tullut pintaan väriä kunnolla, niin hommeli on hoidossa.

Lopputulos oli - hämmästyttävää kyllä - ihan syötävä ja herkullinenkin. Uuniruoassa oli kutkuttavan erilainen maku, eikä siinä kesäkeitto ensimmäisenä tullut mieleen.

Tämän innostamana päätin jatkossakin kokeilla jotain hassua, jos jostain ruoasta uhkaa tulla syystä tai toisesta ennen aikaista jätettä. Ja maailma pelastuu!

Demokratia vähenee maailmassa

Kiinan presidentti Xi Jinping on nyt valtansa huipulla. Hänen valtakausiaan ei enää rajoiteta mitenkään. Kiinan tahto ja suunta on nyt sama kuin maan presidentin. Kun katsoo maan toimia Etelä-Kiinan merellä ja sotilaallista varustautumista, niin merkit ovat ikävät. Kiina tulee ottamaan vaikka väkisin sellaisia alueita haltuunsa, joihin se katsoo olevansa oikeutettu.

Itäinen naapurimme Venäjä valitsi tsaari Putinin uudelleen. Ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Vaalit tuskin olivat aivan rehelliset, eikä varteen otettavia vastustajia ollut lainkaan. Kuinka olisi ollutkaan, kun merkittävimmät oli tehty vaalikelvottomiksi tai vangittu. Putin sai nyt voimakkaan tuen toimilleen. Luultavaa on, ettei Venäjä ole jatkossa yhtään rauhantahtoisempi tai kansainvälisiä lakeja kunnioittavampi kuin tähänkään asti. Pikemminkin päinvastoin. Venäjästä tulee entistäkin epädemokraattisempi. Kehitys ei tiedä hyvää muulle maailmalle, eikä varsinkaan Suomelle.

Norjasta intialaiseksi - Trump potkii aina vain

Kala vaihtaa kansallisuutta

Pidän kalasta. Tehän sen jo tiesittekin. Laitan usein intialaista kalaa. En ole kyllästynyt siihen vuosikymmenienkään jälkeen. Kerran pari kuukaudessa sitä on ihan pakko laittaa. Kahdestakin syystä: Se on yksinkertaisesti hyvää ja lisäksi terveellistä.

Intialainen kala: Riisiä,

jogurttia, seitä ja mausteita.

Olen kokeillut tätä ruokaa useillakin eri kaloilla, kuten lohella, muikuilla ja jopa silakkafileillä. Mikään niistä ei tuottanut hyvää tulosta. Lohen maku kärsii mausteista, muikun ja silakan ominaismaku ei minusta sovellu tähän sapuskaan.  Ahvenfile ja kuha sopivat myös oikein hyvin. Toki voitte kokeilla itse ihan mitä kalaa hyvänsä. Jos rahasta ei tee tiukkaa, niin iso satsi katkarapuja voisi  olla mielenkiintoinen testi.

Parasta - ja halvintakin - on pakastesei. Kala, jota norjalaiset arvostavat jopa enemmän kuin kassilohta. Mutta vain tuoreena. Pakastettuna eivät koske edes harppuunalla. Itse en ole tuoretta seita koskaan maistanut, mutta toki uskon Norjan porukkaa.

Asiaan. Ruoka valmistuu 10-15 minuutissa, joten se on myös pikaruokaa. Basmatiriisi tulille, kypsymistä odotellessa kuori pari sipulia, laita ne kypsymään vaikka wokkipannuun. Kuullota.Lisää puoli litraa kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia. Laita sekaan seifileitä sen verran että varmasti riittää.

Mausteissa muhimaan

Heitä wokkipannuun sekaan ainakin jeeraa ja currya. Jos taloudessa on valmista intialaista maustetta, niin siitä vain livauta mukaan varovainen määrä. Ruoka saa olla mausteista, mutta ei tulista. Jos haluat tulista, niin sitten reilulla kädellä currya. Itse laitan myös loppuvaiheessa mukaan vähän purjoa. Sivuttain leikattuna purjoviipaleet antavat kivan vaikutelman.

Hauduta varovaisesti muutama minuutti, kunnes kala on kypsää. Luultavasti se on kypsää samaan aikaan basmatiriisin kanssa, joten ei kun syömään! Jos käytät muuta riisiä, niin sen kypsymisaika on vähintään puoli tuntia.

Trump potkii FBI:n porukkaa

USA:n oikeusministeriö on erottanut liittovaltion rikospoliisin FBI:n entisen varajohtajan Andrew McCaben. McCabe katsoo eronsa syyksi FBI:n entisen johtajan James Comeyn lausunnon tukemista. Trump yritti painostaa Comeya lopettamaan niin sanotun Venäjä-tutkinnan. McCabe vahvisti tämän ja sai potkut.

HS:n juttu McCaben potkuista

Trump riemuitsi Twitterissä tapausta demokratian voittona. Sitä se ei varmastikaan ole. Se on osoitus siitä, että Trumpin alla palaa kytevä tuli, joka voi roihahtaa ilmiliekkeihin päivänä minä hyvänsä. Vehkeily venäläisten kanssa voi olla ja onkin sellainen teko, joka voi saada alulle prosessin, mikä lopulta johtaa Trumpin viraltapanoon. Oikeuden estäminen on myös samaan lopputulokseen johtava seikka.Nyt vain odotellaan riittäviä näyttöjä.

- You´re fired! huutoja onkin kuultu Valkoisessa talossa siihen tahtiin, että paljon ei enää itsenäisiä ajattelijoita ole jäljellä. Vain Trumpin henkisiä klooneja.

Potkusuma myös viestii siitä, että Trump tuntee olonsa erittäin epävarmaksi.

Kippari-Kallen eväät ja seksirikosepäilyjä

Pistetään pistetään pinaattia poskeen...

Julkaisin tänään lounaslautaseni kuvan Twitterissä. Suuresti kunnioittamani, golfia etelässä harrastava rouvashenkilö oli utelias kuulemaan, kuinka tein ateriaan kuuluneen pinaattikastikkeen. Lupasin blogata, joten tässä taas eväsohjeita.

Kippari-Kallen lounas: Runsaasti pinaattikastiketta, muusta niin väliksi.

Vaikka lautasella oli eilisen lihamurekkeen jäännökset ja perunamuhennosta persiljoineen, niin keskityn nyt vain hätäisesti selostamaan Kallen kastikkeen tekovaiheet.

Koska vain Lidlistä - tätä mainosta ei ole maksettu, elän toivossa - saa todella reilun kokoisia pakastepinaattipakkauksia, niin pidän sellaista aina pakastimessani. Pinaatti kun sopii monenlaiseen ruokaan, on terveellistä ja maistuukin hyvältä. Ainakin minun mielestäni. (Kyljyksien jyrsijät hiljaa siellä takavasemmalla!)

Pannu kuumenemaan, pari ruokalusikallista voin, rypsi- ja auringonkukkaöljyn valmissekoitetta peliin ja kaveriksi 150 grammaa pinaattia pakastekuutioiden muodossa. Pyöritellään mieluiten puulastalla kunnes pinaatti on sulanut ja kiehahtanut pari kertaa. Sitten mukaan pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Sekoitetaan minuutti. Sitten seuraksi pari desiä maitoa ja desi ruokakermaa, suolaa, mustapippuria ja hyppysellinen muskottia. Jos tuli liian paksua, ohenna varovaisesti vedellä. Vielä kerran lyhyt kuumennus ja valmista tuli. Kaada lautasellesi. Sopii monenlaiseen ruokaan kaveriksi, kalalle, kalapuikoille ja vaikka makkarapihveille. 

Poliittisen uran nolo loppu

Lieksan kaupunginvaltuuston entistä puheenjohtajaa Ari Marjetaa epäillään lapseen kohdistuneesta seksuaalisesta hyväksikäyttämisestä. Poliittista uraa voi tuskin huonommin lopettaa. Pitää kuitenkin muistaa, että vasta tuomioistuin voi päättää, onko Marjeta syyllinen vai ei. Siihen saakka hän on oikeuskäsityksen mukaan syytön. Nyt häntä vain epäillään.

Muutamia viikkoja sitten Marjeta pyysi eroa kaikista luottamustehtävistään sekä kaupunginvaltuuston jäsenyydestä. Tätä hän perusteli terveydellisillä syillä. Sopii epäillä, olivatko syyt pelkästään terveydellisiä vai liittyikö tähän myös meneillään oleva tutkinta seksirikoksesta.

Onhan tässä vielä erikoisiakin piirteitä: Koulutukseltaan hän on teologian maisteri. "Lastensuojelun puolella hän on suorittanut Lastensuojelun perhetyön erikoistumisopinnot Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa", kirjoittaa sanomalehti Karjalainen.

Karjalaisen uutinen aiheesta

Lieksan demareille tämä on varmasti musta päivä. Ainoa onni heille lienee se, että kunnallisvaalit ovat vasta vuonna 2021. Silloin tämä episodi tuskin vaikuttaa enää äänestäjiin. Nyt se vaikuttaa ainakin mielialoihin, eikä tarvitse olla kummoinen selvänäkijä arvatessaan mikä on markettikäytävien kuuma keskustelunaihe lähiviikkojen aikana.

Ruskeaa kastiketta ilman käryä

Taas kerran oli vaikeaa: Mitä duunaisi lautaselle? Muutakin kuin sormenjälkensä. Kaappia penkomaan siis. Perunoita, kukkakaalia, pakkasessa valmiita lihapullia ja jääkaapissa pieni pätkä punaista lenkkiä. Rohkeasti toimeen.

Alkuasetelma oli tämä. Karua. Vihannestakin vain yhtä sorttia.

Pari perunaa lohkoina höyryyn ja kaveriksi kuvassa näkyvät kukkakaalin palaset. Jälkimmäiset saivat nauttia höyrykylvystä hieman vähemmän aikaa, etteivät olisi hajonneet.

Projektin tarkoituksena oli välttää turhaa käryä. Siksi valmiit lihapullat. Niitä en viitsi paistaa kuin ns. suven aikaan mökillä kesäkeittiössä. Ulkoilmaan mahtuu käryä. Kysykää vaikka kiinalaisilta. Koska olen sipulin ystävä - ilman vastarakkautta - niin tähän muonaan piti saada kaksi aika isokokoista itkettäjää. Silpuksi vain ja kolmeksi minuutiksi mikroon. Ovat tuon jälkeen milliä vaille kypsiä, kuten pitääkin.

Soijan kera siitä saa...

Sitten ruskeaan kastikkeeseen pottuja ja kakkakuulia - anteeksi - kukkakaalia odotellessa. Oliviiöljyä
kattilaan reilusti, kuten tavallisesti, jauhot sekaan, sekä lähes kypsät sipulit. Pari minuuttia sekoittamista ja sitten vesi sekaan ja kaiken päälle makkaraa ja lihaisia (?) pullia. Kysytte nyt tietysti, että onko tuo muka ruskeata kastiketta? Aiheellinen kysymys. On se. Kunhan laitamme sekaan hieman soijakastiketta. Vain sen verran, että väri muistuttaa sitä oikeata ruskeaa kastiketta. Tässä kannattaa olla tarkkana, ettei mene liian suolaiseksi. Mausteeksi vain murskattua mauste- ja mustapippuria. Lopputulos muistuttaa yllättävän paljon sitä käryllä ja vaivalla tehtyä aitoa ruskeaa kastiketta. Tämä temppu kannattaa muistaa, jos on kiire tai haluaa päästä vähän vähemmällä. Kukapa ei haluaisi.

Lopputulos oli tällainen. Äijäsapuskaa lähes viimeisen päälle. Persilja on myönnytys kasvisruoan puolelle. 

Terveisiä valehtelijoiden klubista

Venäjän presidentti kommentoi väitteitä Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltain vaaleihin: "Ei voisi vähempää kiinnostaa". Niin varmaankin. Eikä Venäjä tapa ulkomailla entisiä agenttejaan myrkyttämällä, eikä ulkoministeri Lavrovin mukaan pommita Syyriassa siviilejä eikä ainakaan lapsia. Eikä Ukrainassakaan ole yhtään venäläistä sotilasta eikä Venäjän ohjuspatterit ammu alas siviililentokoneita.

Kaikki nämä Valehtelijoiden klubin jäsenet tekevät lisäksi parhaansa aiheuttaakseen epäsopua ja ongelmia Euroopan Unionille.

Jos kuuluisin samaan klubiin, niin sanoisin, että rakastan ja kunnioitan niin perkeleesti Putinia ja hänen hallintoaan.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005598991.html?share=9fdd78cb36c1b3ea70e82cab73fe24c3

Lohta, lapsia ja juutalaisia

Raakaa touhua

Pidän lohesta. Erityisesti graavattuna ja vielä enemmän, kun sitä on tarjouksessa. Valitettavasti tarjouslohet ovat yleensä norjalaisia,  pussissa kasvatettuja, mutta Atlantin aaltojen hyväileminä. Täkäläistä, pankakoskelaista kirjolohta on tyrkyllä silloin tällöin, jota toki myös ostan, ellei se ole hinnalla pilattu. Yleensä ei ole.

Beatlesien Norwegian Wood korvamatona läiskäisin sitten edellisiltana fileenpuolikkaan nahkapuoli edellä merisuolakerroksen päälle. Ehkä oli olo kotoisampi kuin tavallisessa suolassa. Päälle samaa lajia ja teelusikallisen verran sokeria. Auttaa kypsymisessä. Lisäksi hyvin vienosti vastajauhettua valkopippuria.

Seuraavana päivänä perunat ja ruusukaalit höyryyn, yksi sipuli hakkelukseksi ja 10 minuuttia ennen perunoiden kypsymistä muna pottujen seuraksi. Mitä sitä erikseen keittelemään.

Graavilohi pitää leikata mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Hommassa erittäin terävä veitsi ei haittaa lainkaan. Itse käytän keraamista veistä, sanokoot ammattilaiset ihan mitä hyvänsä. Minun veitseni ja minun loheni.

Kuva kertoo miten kävi. Lohen päälle laitoin hieman tillitahnaa, kun valitettavasti tuoretta ei ollut saatavilla. Toimi jotenkuten, mutta tuore olisi ollut kirsikka kakun päällä. Ruusukaalitkin sopivat kokonaismakuun ainakin minun mielestäni mukavasti. Jos et pidä ruusukaalista, niin piruako laitat niitä lautasellesi.

Lapsia ja juutalaisia

Jostain syystä kaukaa menneisyydestä tuli mieleeni tapaus, joka oikeastaan sopii kerrottavaksi näin uusnatsiaikoina.

Olin ehkä seitsemän vuoden ikäinen, äitini kanssa Brahen leikkipuistossa. Kaartelin maailmaa pienessä karusellissa parin muun lapsen kanssa. Äkkiä huomasin, että eräs nainen alkoi kaarrella lähelläni ja tuijotti minua pahanilkisesti. Yht'äkkiä hän huusi:

- Tuo kakara on juutalainen, ja osoitti minua.

Samalla arvon rouva poimi kiven käteensä ja heitti sen minua kohti. Murikka osui suoraan leukaani, johon tuli vertavuotava haava ja mustelma. Äitini pelästyi suuresti, eikä osannut tilanteessa tehdä muuta kuin viedä minut nopeasti pois. Kyseinen naishenkilö kun oli epäilyksettä mielisairas. Avohoito oli tuolloinkin huonolla tolalla.

Tämä tapahtui siis 1950-luvulla. Vielä parikymmentä vuotta aiemmin tämän rouvan käytös olisi ollut Euroopassa täysin hyväksyttävää. Olettaen, että minulla olisi ollut rinnassa keltainen tähti. Laittaa kyllä miettimään.

Hieman tumma kyllä olen, mutta tietääkseni suvun geeneissä ei ole juutalaisverta. Vaikka en oikein usko, että uskonnot näkyvät geenitesteissä ainakaan toistaiseksi. Juutalaisuushan ei ole rotu, vaan uskonto.

Pyttipannu - arkiruokien kuningas

Pyttipannua, jäätävää mieltä ja päivän hassuin

Teen aika usein pyttipannua. Kaappiin kun kertyy sellaista roinaa, josta on hyvä päästä eroon ennen kuin sen tie vie bioroskikseen. Bio Roskis - jäte-elokuville tarkoitettu teatteri? Oli miten oli, niin itse pidän pyttipannua, pyttistä, spydäriä . rakkaalla lapsella monta nimeä - arkisen ruokalistan kunkkuna. Ei ihan siitä terveellisimmästä päästä, mutta pari kolme kertaa kuukaudessa pitää voida lipsua.

Tällä kertaa tein sipulisen version: Yksi iso keltasipuli, 15 cm paksua purjoa ja neljä valkosipulin kynttä. Koska vihreää pitää olla aina joka aterialla, leikkasin maustekurkun paloiksi lautasen reunalle. Vitsi. Oikeasti haudutin lisukkeeksi hieman ruusukaalia suolavedessä. Toimi hyvin.

Laitan pyttiksen aina raaoista perunoista. Perinteinenhän tehdään keitetyistä, mutta niitä on harvoin kaapissa lojumassa. Raa'at potut kypsyvät hyvin nopeasti, kun ne viitsii leikellä sentin kuutioiksi. Sipulista tulee aika karsea käry, joten keltasipulin kypsensin etukäteen mikrossa. Purjohan kypsyy alta aikayksikön. Mausteeksi roiskin vain murskattuja mauste- ja mustapippureita.

Grillimakkara oli tarjouksessa, joten ostin kilon pakastimeen. Tähän ruokaan käytin vain kaksi kappaletta. Lopuksi tietysti se pakollinen, eli kanan hävytön. Niin ja muikutkin olivat tarjouksessa, joten Miisu-kissallakin oli kissan päivät. Kyllä se mourusikin.

Jäätävää

Tuli terveiset Siperiasta ja ihan Etelä-Eurooppaan saakka. Lieksassakin oli tänä aamuna seitsemän aikaa pakkasta -28.3C. Pitkän aikavälin ennuste lupaa tavallista kylmempää maaliskuutakin. Kiva. Luultavasti juhannuksena sitten jo varoitetaan heikoista jäistä.

Päivän hassuin

Laura Huhtasaari - perussuomalaiset - haluaa perustaa totuuskomission, jonka tehtävänä olisi selvittää 90-luvun pankkikriisin tapahtumat. Haiskahtaa taas lepakkohommilta ja pahalta huuhaalta. No hyvä, pyytäkää sinne totuuskomissioonne edustajat myös entisen MV-lehden toimituskunnasta ja Hommaforumilta, niin eiköhän se totuus sieltä ihan itsestään pomppaa esiin. Olisikohan meillä ihan oikeitakin ongelmia tällä hetkellä pohdittavana?

Mutkatonta muonaa, suoria tuumauksia

Muutaman vuoden tauon jälkeen ajattelin aloittaa näiden tekstien kirjoittamisen uudelleen. Mutta nyt eri otteella. Ei raskaalla kädellä, ei maailmaa syleileviä aatoksia tai mielipiteitä. Mennään meillle kaikille tuttuihin aiheisiin, kuten ruokaan ja arkielämään. Lisäksi heittelen omia mielipiteitäni siitä sun tästä aina tilanteesta ja mielentilasta riippuen.

Laitan ruokaa lähes joka päivä. Olen tehnyt sitä pikkupojasta lähtien. Alkuun olosuhteiden pakosta ja joskus alahuuli epäonnistumisesta väpättäen. En ole mestari ruoan tekemisessä. Arkimuonat hallitsen, mutta en pyrikään kurmeekokiksi, vaan tekemään edullista ja yleensä myös terveellistä ruokaa. Jälkimmäinen välillä lipsuu, mutta yritys on kova. :-)

Tänään parsakaalia, juustokastiketta ja siskonmakkaroita.

Parsakaali näytti kohta kukkivan, joten sen seuraksi piti keksiä jotain. Pakastimesta muutama siskonmakkara ja jääkaapissa oli onneksi erilaisia juustoja ja varttilitra ylihuomenna vanhentuvaa maitoa. Siispä parsakaali höyryttymään ja sillä aikaa juustokastikkeen kimppuun.

Ensin sipuli kuullotukseen, jauhoja perään, maitoa ja vettä. Tässä vaiheessa silputtua purjoa satakunta grammaa ja erilaisia yrttimausteita (basilika, rosmariini jne maun mukaan). Laitoin myös yhden kanaliemikuution taustamakua antamaan. Kunnon makua antoivat myös sulate- ja aurajuusto. Kumpiakin noin 50 gramman pala.

Sitten vain vuoka esille, siskonmakkarat sinne, samoin höyrytetyt parsakaalin palat ja päälle juustokastike. Uuni kahdelle sadalle asteelle ja puoli tuntia riitti hyvin.

Maukasta, halpaa ja taas säästyttiin heittämästä ruokaa roskiin. Maailma pelastuu!

Päivän hulluin

Päivän hulluin juttu tuli vastaan Twitterissä. Kuinkas muutoin. Siellä oli linkki Ylen juttuun, jossa NRA:n varatoimitusjohtaja totesi, että "aseenkanto-oikeus on jumalan myöntämä", ei siis ihmisten.

NRA:n varatoimitusjohtaja - jumala antoi aseet

Kuinka tähän maailmaan koskaan saadaan mitään tolkkua, kun johtavissa asemissa olevien ihmisten maailmankuva ja järki ovat tällä tasolla? USA:n ääliöpresidentti Trump puolestaan ehdotti opettajien aseistamista koulusurmaamisten estämiseksi. Taisi jumala asettaa Trumpinkin virkaansa USA:n syntien vuoksi.

Voitte kommentoida halutessanne tekstejäni Twitterissä. Minut löytää nimellä masasaarnela