Raakaa touhua
Pidän lohesta. Erityisesti graavattuna ja vielä enemmän, kun sitä on tarjouksessa. Valitettavasti tarjouslohet ovat yleensä norjalaisia, pussissa kasvatettuja, mutta Atlantin aaltojen hyväileminä. Täkäläistä, pankakoskelaista kirjolohta on tyrkyllä silloin tällöin, jota toki myös ostan, ellei se ole hinnalla pilattu. Yleensä ei ole.Beatlesien Norwegian Wood korvamatona läiskäisin sitten edellisiltana fileenpuolikkaan nahkapuoli edellä merisuolakerroksen päälle. Ehkä oli olo kotoisampi kuin tavallisessa suolassa. Päälle samaa lajia ja teelusikallisen verran sokeria. Auttaa kypsymisessä. Lisäksi hyvin vienosti vastajauhettua valkopippuria.
Seuraavana päivänä perunat ja ruusukaalit höyryyn, yksi sipuli hakkelukseksi ja 10 minuuttia ennen perunoiden kypsymistä muna pottujen seuraksi. Mitä sitä erikseen keittelemään.
Graavilohi pitää leikata mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Hommassa erittäin terävä veitsi ei haittaa lainkaan. Itse käytän keraamista veistä, sanokoot ammattilaiset ihan mitä hyvänsä. Minun veitseni ja minun loheni.
Kuva kertoo miten kävi. Lohen päälle laitoin hieman tillitahnaa, kun valitettavasti tuoretta ei ollut saatavilla. Toimi jotenkuten, mutta tuore olisi ollut kirsikka kakun päällä. Ruusukaalitkin sopivat kokonaismakuun ainakin minun mielestäni mukavasti. Jos et pidä ruusukaalista, niin piruako laitat niitä lautasellesi.
Lapsia ja juutalaisia
Jostain syystä kaukaa menneisyydestä tuli mieleeni tapaus, joka oikeastaan sopii kerrottavaksi näin uusnatsiaikoina.
Olin ehkä seitsemän vuoden ikäinen, äitini kanssa Brahen leikkipuistossa. Kaartelin maailmaa pienessä karusellissa parin muun lapsen kanssa. Äkkiä huomasin, että eräs nainen alkoi kaarrella lähelläni ja tuijotti minua pahanilkisesti. Yht'äkkiä hän huusi:
- Tuo kakara on juutalainen, ja osoitti minua.
Samalla arvon rouva poimi kiven käteensä ja heitti sen minua kohti. Murikka osui suoraan leukaani, johon tuli vertavuotava haava ja mustelma. Äitini pelästyi suuresti, eikä osannut tilanteessa tehdä muuta kuin viedä minut nopeasti pois. Kyseinen naishenkilö kun oli epäilyksettä mielisairas. Avohoito oli tuolloinkin huonolla tolalla.
Tämä tapahtui siis 1950-luvulla. Vielä parikymmentä vuotta aiemmin tämän rouvan käytös olisi ollut Euroopassa täysin hyväksyttävää. Olettaen, että minulla olisi ollut rinnassa keltainen tähti. Laittaa kyllä miettimään.
Hieman tumma kyllä olen, mutta tietääkseni suvun geeneissä ei ole juutalaisverta. Vaikka en oikein usko, että uskonnot näkyvät geenitesteissä ainakaan toistaiseksi. Juutalaisuushan ei ole rotu, vaan uskonto.
