Kylmää kyytiä kalalle

Valkosipuli-jogurttia

Testailin tässä päivänä toisena erilaista kastiketta kalaruoan kanssa makusteltavaksi. Päädyin jogurttipohjaiseen, kylmään vaihtoehtoon. Tarjolla oli savustettua lohta, joten perinteinen valkokastike jne ei oikein hurmannut.

Pohjaksi valitsin kreikkalaistyyppistä, paksua jogurttia. Myös turkkilainen sopii yhtä hyvin, mutta Erdoganin vuoksi en suosittelisi sitä nyt. 😉 Tavallinen, suomalaistyyppinen jogurtti on liian juoksevaa ja löysää tämän tyyppiselle kastikkeelle.

Yleensähän käytetään enimmäkseen kermaviiliä, mutta se on paljon rasvaisempaa kuin jogurtti. Mikään ei estä lorauttamasta ruokalusikallista oliiviöljyä jogurttikastikkeen sekaan, jos tuntuu ettei rasva riitä.

Oman kastikkeeni ydin on valkosipuli. Puristin sitä jogurtin (noin kolme desiä) joukkoon 4-5 isoa kynttä. Lisäksi yksi pieni hienoksi hakattu sipuli ja runsaasti pilkottua tilliä. Muina mausteina valko- ja mustapippuria kohtuullisesti suoraan myllystä. Suolaa maun mukaan. Tarkista.

Sekoita ainekset hyvin, peitä kulho kelmulla ja laita tunniksi jääkaappiin tekeytymään. Voi sen toki nauttia hetikin, mutta maut tasoittuvat paremmin ajan kanssa.

Jos valkosipuli ei ole sinun juttusi, niin käytä sitten tavallista tai punasipulia hyvin hienoksi hakattuna. Minusta kuitenkin juuri tämän kastikkeen juju on vahvassa valkosipulin mausssa.

Savulohta, höyrytettyjä perunoita, vahvaa jogurttikastiketta ja tilliä.

Sitten vain lautaselle sopiva satsi savustettua kalaa, höyrytettyjä perunoita ja ei kun bon appetit!

Kastike sopii kaikenlaiselle kalalle ja minusta sitä voi käyttää aivan mainiosti myös kesäisissä grillibakkanaaleissa makkaran ja lihan seurana. Jos syöt runsaasti valkosipuli-jogurttikastiketta, kannattaa vältellä ihmisiä pari päivää. Mutta sehän vain edistää rauhaa ja rakkautta.

Holkeri oli oikeassa - emme vain uskoneet

Kaikki - tai ainakin keskiäkäiset ihmiset - muistavat edesmenneen valtiomiehen Harri Holkerin tokaisun, jossa hän kehotti ihmisiä syömään silakkaa. Tuolloin heitto tulkittiin ylimieliseksi ja ihmisiä vähätteleväksi. Itse asiassa Holkeri oli liiankin oikeassa - emme käytä silakkaa, vaikka sitä olisi yllin kyllin ravinnoksi. Melkein kaikki käytetään rehuksi. Tämä on selkeästi luonnonvarojen haaskuuta.

Helsingin Sanomat julkaisi tänään jutun aiheesta: Silakka kelpaa vain rehuksi  Tuosta kannattaa lukea tausta- ja viimeisimmät tiedot.

Silakka ei enää ole ympäristömyrkkyjen kyllästyttämä. Sitä voi syödä huoletta. En halua vaikuttaa valistajalta, mutta silakan syöminen lihan sijasta on kyllä ympäristöteko. Hyvä sellainen.

Purkilla itämaille

Kaukoidän kalamakua

Tein tässä päivänä eräänä kulinaarisen pikamatkan kaukoitään. Kalaa kun on aina jossain muodossa pakastimessa ja erinäisiä vihanneksiakin - ja varsinkin niitä, niin ei kun matkalle vain. Basmatiriisit kiehumaan ja sillä aikaa erittäin vaativaan kokkailuun, jossa Gordon Ramsaykin hikoilisi tuskasta. Tai ehkä ei.

Lähes vaativin vaihe on kookosmaitopurkin avaaminen. Jos tässä onnistut, olet jo puolivälissä. Valkoinen herkku kattilaan, perään mausteet ja vihannekset. Mausteet ovat aina makuasia, mutta itse laitoin sekaan murskattuja korianterin siemeniä, hieman valko- ja mustapippuria, puoli teelusikallista jeeraa ja ripauksen muskottia. Raastettu inkivääri on tässä myös aivan paikallaan.

Kalaa kookosmaidossa vihannesten kera.

Vihanneksia voi laittaa tähänkin ruokaan aika vapaasti. Itse leikkelin purjoa, sipulia ja suippopaprikaa mukaan. Lisäksi vähän porkkanaa ja maissia pakkasesta.

Kun kookosmaito kiehuu, hauduta vihanneksia nelisen minuuttia. Lisää kalanpalat. Minulla kala oli seitiä, mutta tähän käy melkein mikä hyvänsä valkolihainen kala. Katkaravutkin menisivät oikein mukavasti, mutta niitä ei nyt tähän hätään ollut.

Kala ei vaadi 3-5 minuuttia enempää kypsyäkseen. Luultavasti basmatiriisit ovat kypsiä samaan aikaan kuin kalatkin, joten ei kun syömään. Satsi on halpa, terveellinen ja hyvin nopeatekoinen. Selviät siitä 10 minuutissa. Tästä on myös hyvin helppo tehdä erilaisia muunnelmia, pohjaksi vain tuo kookosmaito.

Kaasua, komisario Putin

Maailma saa taas pidätellä hengitystään, kun sotarikolliset kaasuttavat omia kansalaisiaan ja länsi lähettää ohjusryppäitä Syyriaan. USA:n presidentti Trump olisi tiettävästi halunnut iskeä myös Venäjän joukkoja vastaan, mutta neuvonantajat olivat yksimielisesti toista mieltä. Hyvä niin. Nyt voisimme ehkä lukea jo aivan toisenlaisia uutisia Syyriasta ja mahdollisesti lähempääkin.

Tuskin syyllistyn ylettömään mielikuvituksen käyttöön, jos epäilen Syyrian kaasuaseiden alkuperän tulevan Venäjältä. Siksi Venäjä ja Putin ovat osasyyllisiä sotarikoksiin, joissa kaasuiskuissa on kuollut lapsia ja sairaalan potilaita. Venäjä kiistää kaiken jyrkästi. Kuinkas muuten.

Venäjä on kiistänyt aina kaiken ja jyrkästi. Se kiisti, ettei Krimillä ole venäläisiä sotilaita. Se kiisti, ettei se ole osallistunut mitenkään siviililennon MH17:n alas ampumiseen ohjuksella. Eikä Venäjä ole Ukrainassakaan tehnyt oikeastaan yhtikäs mitään.

On vaikea käsittää, että Syyria ja Venäjä käyttävät kiellettyjä kaasuaseita Syyriassa. Mitä he sillä voittavat? Maailman vihan ja halveksunnan. Sotilaallista voimaa lienee Venäjän myötä tullut muutenkin alueelle ihan riittävästi. Kaasun käyttäminen on terroria, jonka ainoana tarkoituksena on levittää kauhua ja pelkoa vastapuolelle tuskallisen kuoleman merkeissä.

Kalakeittoa ja ahdistusta

Tillistä kimmoke

Kaupan hyllyn muhkea tillipakkaus tarttui käteen kuin Jehovan todistaja marketin käytävällä. Tillipakkauksesta en päässyt eroon. Lähti kotiin. Tämä aasinsilta johtikin sitten soppaan, kalakeittoon.

Tein mahdollisimman nopean ja yksinkertaisen kalakeiton. Se valmistuu 12-15 minuutissa. Pikaruokaa siis. Minulla on aina pakastimessa irtonaisia seifileitä, joista voi rakennella kaikenlaisia muonia tarpeen ja kulloisenkin halun mukaan.

Tillin kera siitä saa kolminkerroin parempaa.

Kaksi perunaa, kaksi porkkanaa, iso sipuli, 15 cm purjon vihreää osaa, 15 kpl kokonaisia valkopippureita, yksi kalaliemikuutio, suolaa, neljä desiä maitoa. Näistä se helppo kalasoppa syntyy.

Pätki porkkanat pieniksi kuutioiksi, heitä kiehuvaan veteen kalaliemikuution kaveriksi. Anna kiehua pari minuuttia. Perunoille sama temppu. Keitä 7 minuuttia. Leikkaa seifileet haluamasi kokoiseksi ja anna keiton kiehua vielä pari minuuttia. Maitoa perään, mutta älä laita liikaa. Lopuksi silppua tärkein ainesosa eli tilli keiton päälle. Laita paljon. Niin minäkin tein. Oli maittavaa. Nopeaa. Halpaa. Terveellistä.

Some ja sen ähky

Some on pirullinen paikka ja ainakin minulle se aiheuttaa useimmiten kaksitahoisia mietteitä ja varsinkin tuntemuksia. En puhu nyt Facebookista, jossa juttelen vain leppoisia kuulumisia sukulaisten ja tosielämästä tuttujen ystävien kanssa. En ryhdy väittelemään politiikasta tai maailmankatsomuksellisista eroista. Haluan säilyttää edes muutaman ystävän.

Puhun nyt Twitteristä, jossa vaihdetaan mielipiteitä joskus hävyttömänkin suoraan ja henkilöön käyvästi, varsinaista vihapuhettakaan unohtamatta. Jos jossain mediassa ihmisten raadollisuus ja viha eskaloituu holtittomasti, niin se on juuri Twitterissä.

Paljon on omastakin käyttäytymisestä kiinni. On helppo provosoida ja on helppo tulla provosoiduksi. Vaikea pitää päänsä kylmänä tai vastata mahdollisimman asiallisesti ja niukasti puhtaaseen kettuiluunkin. Voi toki olla vastaamatta, voi hiljentää kiusankappaleen ja pässeimmät voi blokata.

Twitterissä on paljon hyvää. Siellä voi törmätä ihmishelmiin niin ajatusten kirkkauden kuin mietteiden monipuolisuudenkin suhteen. Joka päivä voi oppia pikkuisen uutta, jos on riittävän vastaanottavainen.

Hetken mielijohteesta ei kannata kirjoittaa mitään. Twitter on musta aukko. Kun ajatuksesi on sinne lähtenyt, ei sitä enää pois saa. Siksi kannattaa sulkea some, jos olet muutoin ns. juhlatuulella. Opin sen taas kerran pari päivää sitten.